Siilot alas! (Nettikolumni 28.12.-17)

Vaasan rantoja rumentavien siilojen purkamisesta on tehty valitus. Valtuustossa päätetyistä asioista saa tietysti olla eri mieltä. Myös päätöksistä valittaminen on sallittua. Siilojen kohdalla en kuitenkaan valittamista ymmärrä. Kaupunkia ja kaupunkikuvaa  on syytä kehittää, ei pysäyttää kehitystä tai viedä sitä taaksepäin. Siilojen kanssa on menetetty aikaa jo aivan liikaa.

Siilojen purkamisesta ja alueen edelleen kehittämisestä vallitsee niin kuntalaisten kuin päättäjienkin keskuudessa melko yhtenäinen tahtotila. Valtuustossa siilojen purku ja alueen uudisrakentamisen pääpiirteet hyväksyttiin yksimielisesti. Malleja alueen uudelleen rakentamiseksi on varmasi olemassa useita, mutta nyt on valittu tämä. Näin demokratia toimii.

Yleisissä keskusteluissa kaupunkiin on jo vuosia haluttu korkealaatuista rantarakentamista. Mahdollisesti jopa niin, että yhteiset rannat säilyisivät kaikkien kaupunkilaisten virkistyskäytössä. Nyt tämä on mahdollista, ja aivan kaupungin sydämessä.

Prosessin edetessä on siilojen asemakaavan muutosta käsitelty erittäin seikkaperäisesti kaupunginhallituksessa, kaupunginhallituksen suunnittelujaostossa, sekä kaupunginvaltuustossa. Valtuustokäsittelyn esittelytekstissä todetaan seuraavaa:

”Siilot ovat seisseet tyhjillään yli 20 vuotta. Käyttöä niille ei ole taloudellisista eikä myöskään mahdollisten tulevien sisäilmaongelmien vuoksi löytynyt. Siilojen purkamisen perusteena voi olla vain parempi kaupunkitila. Uudisrakentamisen myötä Museokatu avautuu Setterbergin kaavan mukaisesti rantaan. Höyrymyllyn komea pohjoisjulkisivu nousee varjosta esille. Kaupunkilaisille luodaan uusia julkisia paikkoja rannan tuntumaan. Kaavan toteutuminen tuo elämää rantaan ja kohentaa kaupunkikuvaa.”

Tekstiin ei oikein löydy lisättävää. Hyväksytyissä suunnitelmissa uudisrakennuksen massa pienenee, museokadulta avautuu näkymä merelle, aluetta kunnostetaan ja se siistiytyy. Lisäksi esitetty malli on kaupungille taloudellisesti edullinen.

Mikään taho ei pysty takaamaan sitä, että vanhat siilot saataisiin järkevästi saneerattua asuinkäyttöön niin, että kaikki siellä olevat myrkyt ja homeet saataisiin poistettua. Kukaan rakennuttaja tuskin ottaisi riskiä mahdollisista myöhemmin esille tulevista sisäilmaongelmista. Vanhojen rakenteiden homeongelmista meillä löytyy jo aivan liikaa esimerkkejä.

Vaikka rakennetun ympäristön historiallisuutta tulee kunnioittaa, pitääkö viljan varastointiin liittyvän rakentamisen muistomerkki sijaita Vaasassa paraatipaikalla?

Rannan elevaattoritornit sekä alueen muut jäljelle jäävät rakennukset riittävät hyvin alueen teollisen historian muistomerkeiksi. Toivon sydämeni pohjasta, että vaalitusprosessi ei merkittävästi hidasta hienoa hanketta, ja asiat etenevät suunnitellun mukaan. Pahimmillaanhan valitus voi viivästyttää siilojen purkamista niin, että saamme ”ihailla” niitä vielä vuosien ajan. Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy. Kaupunkia pitää kehittää, ei seistä jarrupolkimella.

Artikkelikuva: Vaasan kaupunki