Pettymys mutta ei lamaannus (Nettikolumni 30.12.-16)

Pohjanmaan kannalta taistelu laajan päivystyksen sairaalasta ei tuottanut toivottua tulosta. Voimakas kansanliike ja perustellut järkisyyt ohitettiin lopulta melko kevyin perustein. Pidän edelleen käsittämättömänä sitä, että valmiista kaksikielisestä sairaalasta riisutaan osa palveluista alas, ja ne siirretään täysin yksikieliseen miljööseen. Varsinkin, kun vastaava täysin kaksikielinen hallinto- ja palvelurakenne on jo olemassa.

Jokaisella seutukunnalla pitäisi olla mahdollisuus kasvaa ja kehittyä omista lähtökohdistaan, sekä omia vahvuuksiaan hyväksi käyttäen.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden näkökulmasta Vaasan seudulla ja Pohjanmaalla nuo vahvuudet ovat valmis täysin kaksikielinen hallinto- ja palveluverkosto. Tätä tosiasiaa ei haluttu tunnustaa.

Miten sairaaloiden luokittelu lopulta vaikuttaa niiden operatiiviseen toimintaan ja kehitykseen, jää tietysti nähtäväksi. Ennusteita on esitetty moneen suuntaan. Aivan suoralta kädeltä en kuitenkaan usko lupauksia siitä, että mitään muutoksia sairaalamme toiminnassa ei tapahdu. Muutoksia tapahtuu varmasti, sillä niitä tapahtuu sotea valmisteltaessa kaikkialla jo nyt.

Julkinen keskustelu on käyty lähes kokonaan sairaaloiden päivystyksistä ja erikoissairaanhoidosta, muttei juurikaan peruspalveluista, eli perusterveydenhuollosta ja sosiaalitoimesta. Samalla vähemmälle huomiolle on jäänyt laki maakuntien rahoituksesta.

Lähtökohtaisesti pelkällä sairaalan statusarvolla ei tee mitään, jos palveluiden tuottamiseen annettava raha ei riitä laissa vaadittujen palveluiden tuottamiseen. Tämä ongelma lienee edessä ainakin osalla laajan päivystyksen sairaaloista.

Tulevaisuudessa maakunnissa tuotettavien sote-palveluiden määrän ratkaisee ensisijaisesti valtion toimesta niihin myönnetty rahoitus. Uusimmat mallilaskelmat julkaistiin joulun alla, ja niissä rahoitusta Pohjanmaalle on onneksi korjattu oikeaan suuntaan. Taustalla on asiaan pyritty vaikuttamaan monin keinoin. Vaikka parannusta on tapahtunut, olemme nykyiseen verrattuna kuitenkin edelleen ”miinuksella”.

Varmaa on jatkossa siis ainakin se, että Pohjanmaalla on kaikkiin sote:n alla olevien palveluiden tuottamiseen vähemmän rahaa käytössä kuin aiemmin. Tehostamista siis tarvitaan. Laskelmien painotus alueiden väestömäärään on pieni, ja keskeisimpinä mittareina ovat väestön ikärakenne- ja palveluntarve. Joudumme siis Pohjanmaalla maksamaan muille seuduille siitä, että väki täällä voi hyvin, ja on keskivertoa terveempää.

Tulevaisuuden kannalta merkittävintä on miten kustannustehokkaasti palvelut täällä jatkossa pystytään järjestämään.

Myös Ervojen rooli maakunnissa on merkittävä, ja tämä on kirjattu myös lakiin. Osa vähemmän tarvittavista palveluista lienee viisainta ostaa muualta, ja toiminnan keskiöön pitää nosta laadukkaat peruspalvelut. Pelimerkit on sote:n osalta siis jaettu, ja kaikki on tästä eteenpäin omissa käsissä. Jäädäänkö tuleen makaamaan, vai ryhdytäänkö luomaan annetuilla resursseilla mahdollisimman laadukasta jälkeä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *